Tulevaisuuden asunto ei tarvitse enemmän neliöitä vaan parempia neliöitä
Suomalainen asuntokeskustelu juuttuu helposti kysymykseen asuntojen koosta. Ovatko yksiöt liian pieniä? Tarvitaanko enemmän perheasuntoja? Kuinka monta neliötä ihmiselle pitäisi rakentaa?
Kymmenen vuoden kuluttua olennaisempi kysymys voi olla aivan toinen: kuinka hyvin asunto pystyy muuttumaan asukkaansa elämän mukana?
Väestörakenne antaa tästä vahvan vihjeen. Suomessa oli vuoden 2025 lopussa noin 2,87 miljoonaa asuntokuntaa, ja yhden hengen asuntokuntia oli noin 1,34 miljoonaa. Pienten asuntokuntien merkitys on siis valtava. Euroopassa kehitys kulkee samaan suuntaan. EU tutkimuskeskus JRC ennustaa yksinasuvien osuuden kasvavan erityisesti vanhemmissa ikäryhmissä. Samalla tarvitaan yhä enemmän asuntoja, joiden kustannuksista yksi ihminen pystyy selviytymään.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että meidän pitäisi rakentaa mahdollisimman pieniä yksiöitä.
Tulevaisuuden voittaja voisi olla esimerkiksi 45–75 neliömetrin asunto, jossa lähes jokainen neliö palvelee useampaa käyttötarkoitusta. Työtila voidaan erottaa makuuhuoneeksi, olohuone voidaan jakaa tarvittaessa ja säilytystilat on mietitty osaksi rakennetta. Asunto toimii 30-vuotiaalle etätyöntekijälle, pariskunnalle ja myöhemmin yksin asuvalle 80-vuotiaalle.
Samalla pitäisi miettiä uudelleen, mitä kaikkea todella tarvitaan oman ulko-oven sisäpuolella.
Jos talossa on yhteinen vierashuone, työtila, sauna, kuntosali, tavaravarasto ja toimivat yhteiset oleskelutilat, 60 neliömetrin asunto voi tarjota paremman asumisen kuin perinteinen 80 neliömetrin asunto. Yksityisiä neliöitä voi olla vähemmän, vaikka asukkaan käytettävissä olevat tilat lisääntyvät.
Myös asunnon taloudellinen käsite muuttuu. Ostohinnan rinnalle pitäisi nostaa asumisen kokonaiskustannus. Mitä asunto maksaa kuukaudessa, kun mukaan lasketaan energia, vastike, jäähdytys, kunnossapito ja tulevat korjaukset?
Tämä korostuu, koska asuminen vie jo nyt suuren osan eurooppalaisten kulutuksesta. EU asuminen, vesi ja energia muodostivat vuonna 2024 keskimäärin 23,6 prosenttia kotitalouksien menoista.
Silloin hyvin eristetty, vähän energiaa käyttävä ja teknisesti yksinkertainen asunto voi olla arvokkaampi kuin muutaman lisäneliön asunto, jonka ylläpito maksaa jatkuvasti enemmän.
Myös ilmastonmuutos muuttaa hyvän asunnon määritelmää. Suomessa olemme perinteisesti suunnitelleet rakennukset kylmää vastaan. Tulevaisuudessa niiden on selvittävä myös helteistä. Hyvä ilmanvaihto, aurinkosuojaus ja hallittu viilennys muuttuvat mukavuustekijöistä asumisen perusominaisuuksiksi.
Tekniikkaa tarvitaan, mutta kodista ei pidä tehdä teknologista koelaboratoriota. Paras rakennusautomaatio on sellaista, jota asukas tuskin huomaa. Asunto säätää lämpötilaa, ilmanvaihtoa ja energiankäyttöä järkevästi ilman, että asukkaan tarvitsee jatkuvasti käyttää sovelluksia.
Kaikkein suurempi muutos voi kuitenkin tulla ikääntymisestä. Tulevaisuuden asunto pitäisi suunnitella niin, ettei 35-vuotias edes huomaa asuvansa asunnossa, joka soveltuu myös 85-vuotiaalle. Esteettömyys, riittävät oviaukot, hyvä valaistus ja turvallinen kylpyhuone voidaan toteuttaa ilman laitosmaisuutta.
Samalla asuntojen kysyntä eriytyy alueellisesti. Eurooppalaiset ennusteet osoittavat asuntotarpeen keskittyvän erityisesti suuriin kaupunkeihin ja taloudellisesti vahvoille alueille. Suomessakin asuntokuntien määrän kasvu keskittyi vuonna 2025 erityisesti Uudellemaalle.
Siksi tulevaisuudessa voi olla samanaikaisesti sekä asuntopula että valtava määrä asuntoja, joille ei löydy ostajia.
1960-luvulla asunto rakennettiin ennen kaikkea perheelle. 2000-luvulla siitä tuli yhä enemmän myös sijoitustuote. Seuraavan muutoksen pitäisi tehdä asunnosta joustava elämän infrastruktuuri.
Suomen ei siksi pitäisi yrittää ennustaa, haluavatko ihmiset vuonna 2036 yksiön, kaksion vai kolmion. Meidän pitäisi rakentaa asuntoja, jotka pystyvät olemaan näitä eri elämänvaiheissa.
Paras tulevaisuuden asunto ei ehkä ole suuri eikä pieni.
Se on asunto, jossa yksikään neliö ei ole turha ja joka pystyy muuttumaan asukkaansa mukana.