Suomen energiapolitiikka tarvitsee suunnan – ei uusia poukkoiluja

Suomen energiapolitiikkaa on johdettu liian pitkään hallituskausi kerrallaan. Päätökset vaihtelevat, sääntely muuttuu ja investoijat joutuvat arvailemaan tulevaisuutta. Energia on kuitenkin koko kansantalouden kilpailukyvyn, huoltovarmuuden ja teollisuuden kasvun perusta.

Seuraavalla vaalikaudella on keskityttävä neljään asiaan.

1. Yli hallituskausien ulottuva energiastrategia. Suomen on laadittava heti hallituskauden alussa pitkäjänteinen energiastrategia, johon keskeiset puolueet sitoutuvat. Investoinnit tarvitsevat ennustettavuutta, eivät jatkuvasti muuttuvia poliittisia linjauksia. Datakeskusten poukkoileva kohtelu on varoittava esimerkki.

2. Energiatehokkuus ja kulutusjousto tuotannon rinnalle. Halvinta energiaa on se, jota ei tarvitse tuottaa. Uusien voimalaitosten ja sähköverkkojen rakentamisen lisäksi on panostettava negawatteihin, kysyntäjoustoon ja energiavarastoihin. Kuluttajista ja yrityksistä on tehtävä aktiivisia energiamarkkinoiden toimijoita. Pelkkä tuotantokapasiteetin kasvattaminen ei ole kustannustehokkain ratkaisu.

3. Hukkalämmöt ja hajautetut energiajärjestelmät hyötykäyttöön. Kaukolämpöverkot, lämpöpumput, energiayhteisöt ja teollisuuden sekä datakeskusten hukkalämmöt on saatava toimimaan yhtenä kokonaisuutena. Tarvitsemme markkinamalleja, joissa energiaa voidaan tuottaa, varastoida ja hyödyntää yli kiinteistö- ja yritysrajojen. Sääntelyn on mahdollistettava yhteistyö, ei estettävä sitä.

4. Johdonmukainen energiaverotus ja investointiympäristö. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyessä myös valtion verotulot muuttuvat. Energiaverotus on uudistettava kokonaisuutena eikä yksittäisillä veroluokkien muutoksilla. Samalla sähköverkkojen lupaprosesseja on sujuvoitettava ja investointien kilpailukyky turvattava.

Suomi ei tarvitse seuraavalla vaalikaudella lisää irrallisia energiapoliittisia tavoitteita. Se tarvitsee neljä selkeää päätöstä ja sitoutumista niiden toteuttamiseen.

Energiapolitiikan onnistumista ei pidä mitata sillä, kuinka paljon uutta tuotantoa rakennetaan, vaan sillä, kuinka kilpailukykyisesti, tehokkaasti ja toimitusvarmasti koko energiajärjestelmämme toimii.

Energian on oltava Suomen kilpailuetu – ei kasvun este.